Kaivelin tuossa vanhoja kirjoituksia ja päiväkirjani esille, huomasin että mielipiteeni ovat muuttuneet ihan jonkin verran tässä muutamassa vuodessa. Aika hupaisaa kyllä lukea noita kirjoituksia, huhhuh :)
Koulussa olen täyttänyt "tulevaisuuskartan" jossa kysytään esimerkiksi "millainen sinun pitäisi olla?" johon olen vastannut "normaali ja viisaampi", tällä hetkellä vastaus on että ihminen joka huomioisi paremmin toiset ihmiset ja ottaisi ihmisten tunteet ja mielipiteet paremmin huomioon, sekä ihminen joka osaa välillä asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. "mikä sinä olet (rooleja, adjektiivejä)" "kusipää, ääliö" huomaa että tainnut teiniangsti pukata pahasti päälle :D Ajattelen olevani iloinen, räväkkä, joskus hieman "tunteeton", avoin ja rooleissa, opiskelija ja "kodinhoitaja". "mitä uhkiä voi tulla eteen?" vastaus on aika sama mikä aiemminkin, eli rahat voi loppua, eli taloudellisesti voi olla todella tiukkaa, opiskelu tai työasiat ei suju kuvitellusti, läheisiä ihmisiä menettää lisää jossain vaiheessa, rakkauselämä ei suju, terveys saattaa heikentyä... tämä kartta oli siis täytetty vuonna 2006.
Aloitetaanpa vuodesta 2006 , jolloin olin 14 vuotias.
Olin aina ollut se tyttö, sekä ala- että yläasteella, johon pojat ei kiinnittäneet millään muulla tavalla huomiota kuin kiusaamalla ja haukkumalla. Yläkoulussa sitten aloin seurustella erään pojan kanssa, jolla oli vakavia ongelmia (ja on edelleen). Seurustelimme noin pari kuukautta ja "suhde" oli todella sekava. Marraskuussa 2006, oli koulunreissu toiselle paikkakunnalle, varastin isältäni alkoholia ja join matkalla, sekä matkan jälkeen kaverini luona, olin ensimmäistä kertaa humalassa. Siitä alkoikin lähes joka viikonloppuinen alkoholinkäyttö, jota tapahtui toisinaan myös viikolla. Tupakointi alkoi hieman alkoholinkäyttöä myöhemmin, eikä tupakkakartonki kestänyt kovin kauaa. Ihastuin sitten poikaystäväni kaveriin jonka olin tuntenut jo muutaman vuoden, vaihdoin poikaystävää "lennosta" huhtikuussa? 2007, suhde oli melko normaali teiniensuhde, johon kuului alkoholia ja väkivallan näkemistä.
Olin se tyttö joka menetti neitsyytensä vasta 15 vuotiaana (lokakuussa 2007?) suurinosa kavereistani olivat olleet sängyssä jo puolta vuotta minua ennen. Itselläni tuntui olevan tuolloin "kiire" menettää neitsyyteni, jotta en poikkeaisi muista. Onneksi kyseessä oli henkilö jonka kanssa silloin seurustelin.
Erosimme poikaystäväni kanssa marraskuussa -07, otin eron kovin raskaasti, koska silloin elämässäni ei ollut oikein mitään muuta. Poika ei antanut viettää minun aikaani kavereideni kanssa, ja olin "hylännyt" kaikki ystäväni. "Viilto itkun jälkeen helpottaa, saa ajatukset muualle" (lainaus päiväkirjastani). Palasimme pian kuitenkin kuukaudeksi yhteen ja suhteemme päättyi kun sain kuulla hänen pettäneen minua, kuljimme samalla bussilla koulusta kotiin ja jouduin jatkuvasti katsomaan kuinka poika kuherteli uuden tyttönsä kanssa, jonka tosin kyllä tunsin mutta en ollut hänen kaverinsa koskaan ollut. Itkin koulussa, bussissa ja kotona yli viikon, ja olin lähes syömättä. Lisäksi riidat isäni kanssa olivat alkaneet, ruuat lenteli ja sitä rataa. Suhteemme kesti siis noin 8 kuukautta ja on edelleen pisin suhde missä olen ollut. Suhteen jälkeen oli pitkä aika, jolloin jouduin kuuntelemaan eksäni haukkuja ja vittuilua.
Olin ystävystynyt hyviksi ystäviksi kahden tytön kanssa joiden kanssa käytimme alkoholia aina viikonloppuisin runsaasti, toinen heistä yritti saada minut mukaansa varasteluun, mutten onnekseni lähtenyt. Aiemmin ryyppäsin vain kotikulmilla, mutta nyt siirryimme keskustaan örveltämään. Istuimme milloin missäkin, rappukäytävässä, parkkihallissa jne. Yövyin usein kavereideni luona. Rellestys jatkui, turpaan tuli välillä otettua ja miehiä riitti. Isä oli jatkuvasti "huolissaan" ja soittelemassa poliiseita perääni. Välillä olin pakenemassa ikkunasta ja tietokone oli käyttökiellossa jatkuvasti. Välillä oli jotain vakavemman oloisia juttujakin miesten kanssa mutta eipä niistä mitään tullut.
Kesällä 2008 (16v) minun oli tarkoitus muutta ystäväni kanssa kaupunkiin, mutta homma kusi, kun hän muutti toisen kanssa. Eksäni kanssa alkoi "seksisuhde" ja jotain säätöä oli muutenkin meneillään. Se kuitenkin loppui melko lyhyeen (onneksi).
Olisikohan ollut sitten tammikuu 2009, kun istuin ystäväni kanssa keskustassa, ohi kävelee mies johon rakastun ensisilmäyksellä. Tutustuin häneen ystäväni kautta ja siitä se sitten lähtikin, emme tosin virallisesti seurustelleet. Pidin hänestä, koska hän oli "pahapoika", hän oli tehnyt kaikkea pahaa mutta pohjimmiltaan oli niin lempeä ihminen. Hän kuitenkin käytti vahvoja huumeita, ja se häiritsi ja pelotti minua jonkin verran. Kajosin taas eksääni sitten tämän jutun keskellä, ja pamahdin paksuksi.
Maaliskuussa sitten törmäsin erääseen mieheen netissä ja aloimme seurustella aika pikaisesti,,,, raskaus keskeytyi todennäköisesti jatkuvan ryyppäämisen ja polttelun seurauksena. Juttumme päättyi kuitenkin jo kuukauden kuluttua kun en jaksanut enää hänen nettijuttujaan, eikä meidän seksielämämme ollut kovin kummoista. Samaan aikaan minulla oli viellä juttua tämän pahanpojan kanssa ja juttu jatkui viellä jonkin aikaa, kunnes hän ei enää jaksanut katsoa minun touhujani, käytyään läpi hänen veljensä ja useat kaverinsa. Sama juttu kävi sitten seuraavankin miehen kanssa. kesä meni kotosalla, syksy ja talvi meni ajellessa ja muutama seksisuhdekin oli ja yksi vakavampi joka loppui ennenkuin kerkesi alkaakaan. Parhaanystävän kanssa laitoin välit poikki hänen käydessään liian vittumaiseksi. Talvella taas kuppi maistui. Ja nyt iski dementia, enkä muista mitä on lähi aikoina tapahtunut :O
]]>
tekee ruokaa eikä siisti jälkiään, ruokapöydällä lojuu kello, puhelimet, silmälasit, sanomalehdet levällään, kaulakoru, rahaa jne. asiasta nousee hirveä älämöly jos siirrän tavaroita tai mainitsen asiasta. "Tiskaa astiat tai... Vie tavarasi pois tai... käytä koiria tai.." yleensä "panttina" sanoo että "otan koneesi pois", siis mitä helvettiä olen täysi-ikäinen ihminen ja minua pidetään täällä jonain orjana, odotan että tulisi postista lappu "olette saanut asunnon päläpälä pälä". Kilahtelen täällä ja mielestäni aivan syystä. 
Miks en ole syntynyt jonnekin jossa on aina lämmin? toisaalta tänä kesänä on ollut v-mäisiä öitä kun yläkerrassa(makuuhuoneessani) ei ole ilmastointia, mutta mielummin näin kun että olisi toosi kylmä. TIEDÄN! olen hyvä valittamaan.